Ulospäin hyvin hoidettu ero jätti syvät haavat

 Teini-ikäisenä tajusin olevani erolapsi. Tämä tapahtui monta vuotta vanhempieni eron jälkeen. Olin vanhempieni erotessa noin 7-vuotias. En muista paljonkaan siitä ajasta, mutta äitini on kertonut minulle, että joskus kaipasin isää niin paljon, että äiti vei minut hänen luokseen keskellä yötä. Sitä en tosin muista itse ollenkaan.

 

Muistikuvissani olimme onnellinen perhe. Olemme siinä mielessä erinomainen esimerkki siitä, miten ero ei välttämättä ole traumaattista lapsille tai muille läheisille. Vanhemmat voivat erota myös ystävinä. Näin olin monesti kuullut, ja siksi en pitänytkään itseäni minään erolapsena.  

 "Jotain tärkeää oli naarmuuntunut, mennyt rikki."

Sisimmässäni kuitenkin asui pieni lapsi, joka oli syvästi traumatisoinut erosta. Jotain tärkeää oli naarmuuntunut, mennyt rikki.

"Isästä tuli juhlaisä, emmekä koskaan viettäneet arkea yhdessä. Sen takia meillä on nykyäänkin huono suhde. Oikeastaan tuntuu siltä, ettei meillä ole ikinä minkäänlaista suhdetta ollutkaan. Ei ainakaan aitoa, rehellistä isän ja tyttären suhdetta." 

Tapasin isääni todella harvoin. Meillä ei ollut minkäänlaista sovittua tapaamisjärjestelyä, vaan tapasimme satunnaisesti. Liian harvoin. Tapasimme kesälomalla, juhlissa ja pyhäpäivinä. Isästä tuli juhlaisä, emmekä koskaan viettäneet arkea yhdessä. Sen takia meillä on nykyäänkin huono suhde. Oikeastaan tuntuu siltä, ettei meillä ole ikinä minkäänlaista suhdetta ollutkaan. Ei ainakaan aitoa, rehellistä isän ja tyttären suhdetta.

 

Ulospäin hyvin hoidettu ero jätti minuun syvät haavat. Kesti monta vuotta korjata sisimmässäni oleva tyhjä tunne, mutta lopulta ammattiavun avulla haavat saatiin parannettua.

 

Voihan olla, että isäni olisi ollut kaukainen, vaikka vanhempani olisivatkin pysyneet yhdessä – kuka tietää. Mutta tiedän, että tuki aikaisemmassa vaiheessa ja se, että molemmat vanhemmat olisivat ottaneet selkeämmin vastuuta eron jälkeen, olisi ollut tarpeellista.  

 

Aikuinen erolapsi

Jaa artikkeli: